Sydämen johtoratajärjestelmä

Sydämessä on tavallisten sydänlihassolujen lisäksi erikoistuneita lihassyitä, jotka muodostavat johtoradan sähköiselle impulssille aina eteisten yläosasta kammioiden kärkeen asti. Johtoradassa impulssi kulkee nopeammin kuin tavallisessa lihassolussa, joten se leviää nopeasti koko sydämeen. Sähköimpulssi levitessään sydänlihassoluin saa aikaan sydämen supistumisen (Nienstedt ym.1997).
 
Supistustoiminnan perustan muodostaa sinussolmuke (eteissolmuke). Sinussolmuke on noin yhden senttimetrin kokoinen kaistale erikoistunutta sydänkudosta. Se sijaitsee ylä- ja alaonttolaskimon yhtymäkohdassa oikean eteisen katossa. Sinussolmukkeessa tapahtuvien depolarisaatioiden johdosta lähtee sähköinen impulssi sydämen johtoratajärjestelmään. Depolarisaatiot tapahtuvat spontaanisti, mutta sinussolmukkeeseen ulottuvat sympaattisen ja parasympaattisen hermoston säikeitä, joiden ärsytys säätelee sinussolmukkeen toimintaa. Sympaattisen hermoston vaikutuksesta depolarisaatiotaajuus kasvaa, kun taas parasympaattisen vagushermon johdosta taajuus hidastuu. Normaali sinussolmukkeen depolarisaatiotaajuus on aikuisella levossa 60-70 kertaa minuutissa (Kinnunen ym. 1995).
 
Sinussolmukkeesta sähköinen impulssi etenee kolmeen eteisjohtorataa pitkin eteisten sydänlihassoluihin. Tapahtuu eteisten supistuminen. Eteisjohtorataa pitkin impulssi kulkee eteis-kammiosolmukkeeseen (A-V-solmuke eli atrioventrikulaarinen solmuke). Eteis-kammiosolmuke on sinussolmukkeen tapaan erilaistunutta sydänkudosta ja se pystyy myös tuottamaan sähköistä toimintaa. Sen toiminta on kuitenkin paljon hitaampaa kuin sinussolmukkeen, joten eteiskammiosolmukkeen toiminta peittyy normaalisti sinussolmukkeen alle. Sinussolmukkeen toiminnan estyessä eteiskammiosolmuke pystyy korvaamaan sydämen sähköistä toimintaa, tosin sen depolarisaatiotaajuus on vain noin 40 kertaa minuutissa. (Nienstedt ym. 1997)
 
Eteiskammiosolmukkeesta impulssi etenee eteiskammiokimppuun (Hisin kimppu). Hisin kimppu ja sen kaksi päähaaraa, oikea ja vasen, johtavat sähköimpulssin kohti purkinjen säikeitä. Purkinjen ohuet hermosäikeet johtavat sinussolmukkeessa syntyneen impulssin kammioiden sydänlihassoluihin. Solut aktivoituvat ja kammiot supistuvat. Purkinjen säikeissä ja kammiolihassoluissa voi myös tapahtua spontaaneja depolarisaatioita. Niiden depolarisaatiotaajuus on vain noin 20-30 kertaa minuutissa ja toiminta peittyy tavallisesti nopeammin purkautuvan sinussolmukkeen alle. (Nienstedt ym. 1997)