Ekg-elektrodien kiinnityskohdat ja kytkennät

Elektrodien sijoittelussa tulee käyttää systemaattisesti samoja kytkentöjä, jolloin poikkeamat ekg-käyrässä on helpointa tunnistaa. Monitoroinnissa paras kuva eteisten ja kammioiden toiminnasta saadaan CB5-kytkennällä, jossa negatiivinen elektrodi sijoitetaan selän puolelle, oikean lapaluun päälle. Postitiivinen elektrodi sijoitetaan viidenteen kylkiväliin, sydämen kärjen kohdalle, jolloin R-piikistä tulee suurin ja QRS-kompleksista isoin. Tätä kytkentää käytetään etenkin leikkaus- ja heräämövalvonnassa.(Korte, Rajamäki, Lukkari & Kallio 1996.)
 
Teho-osastolla ja ppkl:lla on yleensä käytössä 5-elektrodinen monitori, jossa näkyviin saadaan V5 kytkentä, josta on mahdollista tulkita myös ST-välin muutoksia. Elektrodien värikooditus saattaa vaihdella laitteiston valmistajan mukaan, joten monitorin käyttöohjeisiin huolellinen tutustuminen on tärkeää.(Korte ym. 1996.)
 
Rytmihäiriöiden tulkinnan kannalta monitorikytkennäksi kannattaa valita kytkentä II, koska siinä P-aalto erottuu selkeimmin ja QRS isoinpana. Jos kompleksit näkyvät huonosti, joskus elektrodien kiinnityskohtia hieman siirtämällä erottelukyky parantuu.(Lee, Juliette 2000.)