Hoitajat.net
Halko.net
|
Liuotushoidon aloittaminen
Liuotushoidon onnistuneen toteutuksen ja potilaan ennusteen kannalta on
ensiarvoisen tärkeää, että hoito aloitetaan oikea-aikaisesti (Palomäki,
Heino, Saksa, Karhunen 2001: 1603, 1606). Mitä nopeammin liuotushoito
aloitetaan sitä pienemmäksi infarktivaurio jää. Näin myös infarktin
aiheuttamat haitat sydämen toiminnalle jäävät vähäisemmiksi. Toinen
merkittävä seikka on, että syntynyt fibriinihyytymä liukenee helpommin,
jos sen hoito aloitetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos hoito
aloitetaan 2 tunnin kuluessa rintakipujen alkamisesta, saadaan
tukkeutunut suoni avatuksi 50-80 %:lla potilaista (Virolainen 2002: 17.)
Liuotushoito tulisi kuitenkin aloittaa viimeistään 4-6 tuntia
kiputuntemusten alkamisen jälkeen (Arola 2001: 81-83).
Eloonjäämisennusteessa on kuitenkin todettu paranemista aina 12 tuntiin
asti. Näin ollen hoito tulisi aloittaa viimeistään 12 tunnin kuluttua
oireiden alkamisesta (Aaltonen & Kuisma 2001: 1110-1112).
Tässä yhteydessä on tärkeää huomioida, että liian varhainen liuotushoidon
aloittaminen ei ole myöskään optimaalista. Fibrinolyytit tehoavat
ainoastaan valmiiseen verihyytymään. Esimerkiksi epästabiilin angina
pectoriksen ollessa kyseessä saattaa olla käynnissä vasta hyytymän
muodostumisen ensimmäinen vaihe eli verihiutaleiden aktivoituminen ja
yhteen takertuminen. Tällaisessa tilanteessa on perustellumpaa lääkitä
potilasta esimerkiksi ASA:lla, beetasalpaajalla, pienimolekyylisellä
hepariinilla ja nitraatti-infuusiolla, joilla saadaan vähennettyä
verihiutaleiden tarttuvuutta sekä sydänlihaksen työmäärää (Lund 2002,
13.) (Heikkilä 2000: 525,526.)
|
|
|
