Hoitajat.net
Halko.net
|
Liuotushoidossa ilmenevät ongelmat ja niiden hoito
Liuotushoitoon liittyy myös ongelmia. Yksi merkittävimmistä lienee se, että tukkeutunut sepelvaltimo aukeaa vain noin 70%:lla hoidetuista. Näin käy riippumatta siitä, että hoitoon on liitetty hepariini
ja asetyylisalisyylihappo ja hoitoon hakeutumiseen ei liity suurta
viivettä. (Heikkilä ym. 2000: 465.) Usein käy myös niin, että suoni
aukeaa vain osittain tai tukkeutuu uudelleen.
Kaikkien sydänveritulpan liuotukseen käytettävien fibrinolyyttien yhteinen riskitekijä on, että myös "tarpeelliset hyytymät" liukenevat. Näin aiheutuu vakavien verenvuotojen uhka. (Vauhkonen & Holmström 1998: 74.) Mikäli liuotushoidon yhteydessä ilmenee vuotokomplikaatio, on fibrinolyyttisen lääkkeen anto keskeytettävä. Tarvittaessa vuotoja korvataan punasoluilla, jääplasmalla ja trombosyyteillä. (Heikkilä ym. 2000: 526).
Verensiirtoa vaativia vuotoja ilmaantuu noin 5%:lle hoidetuista. Suurimpana uhkana pidetään kuitenkin kallonsisäisen vuodon aiheuttamaa aivohalvausta (Heikkilä ym. 2000:570). Aivoverenvuodon saa 1.8% potilaista (Aaltonen, Kuisma 2000: 1/11). Reperfuusioarytmiat ovat hyvin tavallisia liuotushoidon komplikaatioita (Aaltonen, Kuisma 2000: 6/11). Kammiovärinä reperfuusiorytminä liittyy erityisesti keskeisen sepelvaltimon tukkeutumista seuranneeseen infarktiin (Arola 2001: 83).
|
|
|
