|
JOKAPÄIVÄISET TOIMINNOT
Roperin Elämisen toimintoja mukaillen (Logan, W. et al 1992: 26-28.)
Viestiminen
Kasvomaskin läpi puhuminen on vaikeaa. Akuutissa vaiheessa potilas ei välttämättä edes jaksa puhua. Tilanteen helpottaessa maski voidaan ottaa lyhyeksi aikaa pois. Aluksi voidaan sopia esimerkiksi jokin käsimerkki, jolla potilas ilmaisee että hänellä on hoitajalle asiaa. Koska käsimerkki voi olla ainoa viestintämuoto, kiinnitä siihen erityistä huomiota. Peitellessäsi potilasta anna käden jäädä peiton päälle, jotta potilaan ei tarvitse ponnistella peiton kanssa yrittäessään viestiä sinulle. (Reynolds 1997: 609).
Syöminen ja juominen
Aspiraatiovaaran vuoksi potilas ei saa juoda eikä syödä hoidon alkuvaiheessa. Kuivaa suuta voidaan kostuttaa kosteilla pumpulipuikoilla. Potilaan tila kohenee yleensä 3-4 tunnin kuluessa. Tällöin hoito voidaan väliaikaisesti keskeyttää 5-10 min ajaksi ja potilas voi saada suun kautta lääkkeitä sekä kohtuullisissa määrin nesteitä ja kaloreita. Hapen tarpeesta on tällöin huolehdittava happiviiksillä. (Nyman 2002: 77; Reynolds 1997: 609).
Erittäminen
Potilaalla on pääsääntöisesti vaipat ja kestokatetri, koska hän ei akuutissa vaiheessa jaksa ponnistella fyysisesti. Potilaan tilan kohentuessa hän voi käydä alusastialla. Hoito voidaan keskeyttää lyhyeksi ajaksi hengitysvajauksen akuutin vaiheen helpottaessa mahdollisten eritteiden poistamiseksi suusta ja nielusta (Nyman 2002: 77.)
Liikkuminen
Asentohoitoa toteutetaan säännöllisesti. Tämä parantaa potilaan ventilaatiota, kudosten verenkiertoa ja hapensaantia sekä ehkäisee painehaavaumien syntymistä. Hengitysvajauksesta kärsivillä potilailla kudosten hapensaanti on usein hypoksiasta johtuen huonontunut. Liikkumattomuus yhdessä kudosten hapentarjonnan heikentymisen kanssa lisää painehaavaumien kehittymisen riskiä. (Blomster 2001: 109).
Nukkuminen
NIV -hoidon aikana nukkuminen on tavallista hankalampaa, joten hoitoympäristön olosuhteet on yön ajaksi luotava mahdollisimman rauhallisiksi. Normaalin vuorokausirytmin säilyminen vaikuttaa positiivisesti potilaan kokonaisvointiin. Unen puute on eräs tehohoitopsykoosille altistava tekijä (Blomster 2001: 99.)
|
|
|
