|
Respiratorisen tehohoidon historiaa
1952 Skandinaviassa esiintynyt polioepidemia kiihdytti respiratorisen tehohoidon kehitystä. Silloista respiraattorihoitotekniikkaa käyttäen hengityshalvaukseen johtaneissa poliotapauksissa kuolleisuus oli miltei 90%. Tuolloin alettiin soveltaa anestesiologian periaatteita ventiloiden käsin kuffillisia intubaatioputkia käyttäen. Kostutusmenetelmä oli vielä alkeellinen. Samoihin aikoihin ruotsalainen Engström suunnitteli tilavuus- ja aikasäätöisen respiraattorin. Engströmin respiraattorissa oli erityispiirteenä atelektaasien muodostumista estävä sisäänhengityksen lopputauko. Korkeina pitoisuuksina annettavan hapen haitallisuus ymmärrettiin ja kostutusmenetelmät kehittyivät.
Maailman ensimmäiset teho-osastot perustettiin 1958 Baltimoreen ja Oxfordiin. Suomessa ensimmäisenä tehohoitoa annettiin Töölön sairaalan neurokirurgian klinikan tarkkailuhuoneessa 1959. Ensimmäiset varsinaiset teho-osastot perustettiin Suomessa 1964 Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan ja Helsingin lastenklinikkaan.
1970-luvun alussa kehitettiin IMV -tekniikka, jota voidaan kuvata harvajaksoisella paineventilaatiolla tuetuksi spontaanihengitykseksi. Menetelmä otettiin käyttöön lapsilla 1972 ja aikuisilla 1973. Samoihin aikoihin otettiin käyttöön CPAP. Näitä menetelmiä käyttämällä respiraattorihoidon sivuvaikutukset vähenivät. (Nikki & Vuori 1984: 12-13).1980 -luvun puolivälissä alettiin kokeilla noninvasiivista ventilaatiota.
|
|
|
