NESTEET

Ihmisen kokonaisvesimäärästä kaksi kolmannesta on solujen sisällä ja yksi kolmannes solujen ulkopuolella. Solujen ulkopuolista nestettä kutsutaan ekstrasellulaarinesteeksi, josta 25 % on verenkierrossa ja 75 % solujen välitilassa. Niinpä hypovolemian hoidossa tärkeätä on oikean nesteen valinta. Nesteen tulisi pystyä korvaamaan menetykset ja pysyä kohtuullisesti verenkierrossa. Akuuttihoidon parissa työskentelevien tulee tietää verenhukan määrä eri murtumissa, jotta traumaattisen sokin kehittyminen pystytään ennakoimaan.

Murtumien verenhukka

Aikuisen verimäärä on n. 70 ml painokiloa kohti. Yli 40 %:n (2000 ml) menetyksen jälkeen sydämen minuuttitilavuus pienenee ja elintärkeiden kudosten verenvirtaus vähenee jyrkästi: munuaisissa, haimassa ja ohutsuolessa vähennys on n. 70 - 90 %. Pitkittynyt hypoperfuusio johtaa usein monielinvaurioon ( multi-organ failure MOF).

Elektrolyyttiliuokset, esimerkiksi fysiologinen keittosuola ja Ringerin liuos, sisältävät elektrolyyttejä samassa suhteessa kuin ekstrasellulaarineste ja jakaantuvat tasaisesti plasman ja solujen välitilan kesken. Näitä nesteitä tulee antaa nelinkertainen määrä verivolyymin menetykseen verrattuna, koska vain neljännes elektrolyyttiliuoksesta jää intravasaalitilaan. Lisäämällä natriumia liuokseen voidaan lisätä sen tehoa hypovolemian hoidossa, sillä natrium 'imee' vettä myös solujen sisätilasta.

Kolloidiliuoksia käytetään hypovolemian hoidossa vaihtoehtona elektrolyyttiliuoksille. Hydroksietyylitärkkelys (HES) ja albumiiniliuokset ovat tavallisimmin käytetyt kolloidiliuokset. Kolloidiliuosten hyvä puoli elektrolyyttiliuoksiin verrattuna on niiden tehokkaampi nesteenmenetyksen korjaus pysymällä paremmin verenkierrossa. Kolloidiliuokset tosin nostavat hydrostaattista painetta, mistä saattaa seurata keuhkopöhö.

Sisällysluettelo