VERIVALMISTEET
Suurissa vuodoissa verenmenetyksiä korvataan punasoluvalmisteilla, jääplasmoilla ja trombosyyteillä. Hätäverensiirroissa annetaan O-rh negatiivisia punasoluja ilman sopivuuskokeen ottoa, mutta ABO- ja Rh-veriryhmämääritys on tehtävä mahdollisimman pian. Verta annettaessa on aina tarkkailtava potilaan vointia mahdollisen reaktion varalta.
(Lähteet)
Verensiirtoreaktiot
Mahdollisia verensiirtoreaktioita ovat urtikaria ja muut lievät allergiset oireet, kuumereaktio käytettäessä valmisteita, jotka sisältävät valkosoluja, hemolyyttinen reaktio, joka johtuu tavallisimmin verivalmisteen ja potilaan välisestä tunnistusvirheestä, anafylaktinen reaktio sekä septinen reaktio. Hemolyyttisen reaktion nopein osoitustapa on todeta hemoglobiinin aiheuttama punainen väri virtsassa. Laboratoriokokeilla saadaan kuitenkin varmemmat tulokset. Hemolyyttistä reaktiota epäiltäessä verensiirto tulee välittömästi keskeyttää ja aloittaa nopeasti tehokas laskimonsisäinen nesteytys verenkiertokollapsin ja munuaisvaurioiden estämiseksi. Anafylaktisen sokin oireet alkavat yleensä verensiirron alussa, kun on ehditty siirtää vain 10 ml verta. Oireiden ilmaantuessa (ihon kuumotus ja punoitus, pahoinvointi, vatsa-, rinta- ja selkäkipu, hengenahdistus, pulssin ja hengitystiheyden kiihtyminen sekä verenpaineen lasku) verensiirto on välittömästi keskeytettävä. Anafylaktisen sokin hoito noudattaa yleisiä anafylaksian hoitoperiaatteita (adrenaliini, nesteytys, hapetus).
(Lähteet)
Verivalmisteiden säilytys
Punasoluvalmisteet tulee säilyttää jääkaappilämpötilassa (+2 - +8 astetta), Mikäli punasoluyksikkö on ollut jo kaksi tuntia huoneen lämmössä, ei sitä saa enää palauttaa jääkaappiin, vaan siirto on aloitettava kuuden tunnin kuluessa. Näin toimimalla pyritään varmistamaan , ettei bakteerikasvua synny.
(Lähteet)
Verivalmisteiden tiputus
Kylmän nesteen lämpiäminen vaatii energiaa ja kuluttaa happea, niinpä massiivisten verensiirtojen yhteydessä veri on aiheellista lämmittää. Verensiirto helpottuu viskositeettien pienentyessä, ja lisäksi kylmän veren antoon liittyy arytmioiden vaara. Hemolyysin vaaran takia lämpötila ei saa kuitenkaan nousta yli + 37 asteen. Punasolut tulee tiputtaa letkulla, jossa on suodatin. Suodatin poistaa karkeimmat epäpuhtaudet kuten hyytymät. Yhden punasoluyksikön siirto parantaa aikuispotilaan hemoglobiiniarvoa n. 5-6 g/l. Hyytymistekijävajauksen korvaamiseen vuodoissa käytetään jääplasmaa sekä trombosyyttivalmisteita. Jääplasma tulee sulattaa juuri ennen käyttöä vesihauteessa. Sen tulee olla myös ABO-sopivaa. Jääplasman sopivuudessa on huomattava käänteisyys punasolujen siirtosääntöihin. ABO-veriryhmäjärjestelmän siirtosääntö perustuu siihen, että veren punasolujen pinnalla on antigeeniproteiini eli ns. veriryhmätekijä ja veriplasmassa on vasta-aineita sellaisia veriryhmätekijöitä vastaan, joita henkilön omien punasolujen pinnalla ei ole. Näin ollen O-veren punasoluja voidaan antaa kaikille ja vastaavasti AB-veriplasmaa voidaan antaa kaikille. Verensiirroissa on huomioitava myös potilaan Rh-tekijä siten, että Rh-negatiiviselle henkilölle annetaan pääsääntöisesti Rh-negatiivista verta. Hätätilanteessa voidaan Rh-negatiiviselle henkilölle antaa Rh-positiivista verta. Rh-positiiviselle henkilölle annetaan ensisijaisesti Rh-positiivista verta ja sen loppuessa voidaan siirtyä Rh-negatiiviseen vereen.
Kaavakuva
Potilaan henkilöllisyys on tarkistettava huolella veriryhmä- ja sopivuuskoenäytteitä otettaessa ja aina ennen verensiirtoa. Lisäksi verituotteet on tunnistettava potilaalle tarkoitetuiksi. On tarkistettava, että siirrettävän yksikön ja potilaan veriryhmät sopivat yhteen ja että kyseinen yksikkö voidaan sopivuuskokeen perusteella siirtää. Tarkistus varmennetaan nimikirjoituksella verensiirtokaavakkeeseen, johon kiinnitetään kyseisen yksikön tarkistuslipuke. Verivalmisteisiin ei saa lisätä lääkkeitä eikä muita liuoksia kuin fysiologista keittosuolaliuosta. Glukoosiliuos voi aiheuttaa hemolyysiä ja Ringerin liuos hyytymien syntyä.
(Lähteet)
Verensiirrosta kieltäytyminen
Mikäli potilas kieltäytyy verensiirrosta uskonnollisista syistä ja verensiirtokieltoa noudatettaessa potilas menehtyy, lääkäri ei syyllisty laiminlyöntiin. Tajuttoman potilaan hoidossa selvitetään millainen hoito vastaisi hänen tahtoaan ja kuullaan hänen laillista edustajaansa. Potilaalle tulee kuitenkin kertoa vaihtoehdoista ja selviytymismahdollisuuksista ilman verensiirtoa. Suomessa Jehovan todistajat ovat ainoa uskontoryhmä, joka edellyttää kokonaan verensiirrosta pidättäytymistä.
(Lähteet)
Sisällysluettelo
|