MOOTTORIPYÖRÄONNETTOMUUS

Moottoripyöräonnettomuuden uhri on monivammapotilas, jos hänellä on useammassa kuin yhdessä kehonosassa, yksinään tai yhdessä, henkeä uhkaavia vammoja. Kliininen näkökulma monivammakäsitteeseen on, että kukin vamma vaikuttaa alkuvaiheessa potilaan yleistilaan ja myöhemmin hänen toiminta- ja työkykynsä palautuvuuteen. Verenvuoto, jossa menetetään yli puolet verivolyymista, merkittävä ventilaation häiriö thorax-vammassa, tajunnan vaikea häiriö aivovammassa sekä selkäydinvaurio kaularankavammassa ovat hengenvaarallisia vammoja. Monivammapotilaista valtaosa on juuri tieliikenneonnettomuuden uhreja. Vuonna 2000 moottoripyöräonnettomuuksissa loukkaantui 404 henkilöä ja kuoli 10 henkilöä. Vuonna 2001 vastaavat luvut olivat 411 ja 16.

Moottoripyöräonnettomuuden uhrin vammat riippuvat uhrin fyysisestä kunnosta, iästä, moottoripyörän nopeudesta onnettomuushetkellä, törmäyksen kohteesta ja suunnasta. Mikäli onnettomuuden syynä on kolari, vaikuttaa syntyneen vamman energiaan molempien ajoneuvojen vauhti ja suunta. Moottoripyöräilijän vakavimmat vammat syntyvät, kun kuljettaja tai matkustaja sinkoutuu törmäyksessä pyörän selästä. Vammojen vakavuuteen vaikuttavat etenkin moottoripyörän nopeus ja ilmalennon laskeutumispaikka. Tyypillisimmät vammat moottoripyöräonnettomuudessa ovat kallomurtuma ja siitä johtuva aivovamma sekä erityyppiset murtumat ympäri kehoa.

Moottoripyöräonnettomuuden uhrin vammat ovat pääsääntöisesti tylppiä vammoja. Tylpät vammat johtuvat äkillisestä liikkeen hidastumisesta, törmäyksestä sekä putoamisesta. Kehon pysähtyessä sisäelimet jatkavat liikettään ja erilaiset venytys-, repeämis- ja murskautumisvammat ovat mahdollisia. Jalat edellä putoamisessa törmäyksen aiheuttamat hidastumisvoimat välittyvät jalkaterän, säären luiden ja reisiluun kautta lantioon ja selkärankaan. Pää edellä pudotessa vammoja aiheuttavat voimat kohdistuvat päähän, selkärankaan, hartioihin ja lantioon. Tylpän vamman saaneilla verenvuoto on laaja-alaisempaa kuin teräviä vammoja saaneilla, diagnostiikka on hankalampaa ja vie aikaa.

Päivystyspoliklinikalla työskentelevän hoitohenkilökunnan on tunnettava vammamekanismi ja osattava käyttää sen antamaa informaatiota potilaan hoitoa suunniteltaessa, toteutettaessa sekä arvioitaessa. Tapaturman aiheutumistapa on siis tunnettava, jotta pystytään säästämään aikaa ja kohdistamaan tutkimukset oletettuihin kohteisiin. Kun tiedetään, mitä on tapahtunut ja miten, voidaan olettaa potilaalla olevan tietynlaisia vammoja. Tämä on tärkeää potilaan tarkkailun ja potilaan tilassa tapahtuvien muutosten havainnoinnin kannalta. (Lähteet)

Esimerkki ennakkoilmoituksesta

Sisällysluettelo