Nopeiden rytmihäiriöiden synty

Nopeat rytmihäiriöt syntyvät kahdella erilaisella mekanismilla. Ne ovat automatia ja kiertoaktivaatio. Automatian kautta syntyvän rytmihäiriön taustalla on sydämen normaalin johtoradan ulkopuolinen alue. Alue tuottaa ylimääräisen sähköisen aktivaation, joka saa sydämen supistumaan normaalista aikataulusta poiketen. Automatiaan perustuvia rytmihäiriöitä ovat mm. lisälyönnit. Sydänlihasvauriot ja jotkin lääkkeet saattavat aktivoida sinussolmuketta alempana sijaitsevat johtoradan osat tuottamaan sähköistä toimintaa. Näissä automatiaan perustuvissa rytmihäiriöissä aktivaatiotaajuus on yleensä huomattavasti normaalia nopeampi. Sinussolmukkeen lisäksi tahdistussolukkoa on eteisissä sekä eteis-kammiosolmukkeen ja Hisin-kimpun raja-alueella eli junktiossa. Myös kammioissa Purkinjen säikeissä on tahdistussolukkoa. (Heikkilä 1991; Miettinen 1998.)
 
Suurin osa kohtauksittaisista rytmihäiriöistä perustuu kiertoaktivaatioon. Kiertoaktivaatiossa sydämeen syntyy sähköinen aktivaatiokehä, joka levittää ympäristöönsä jatkuvasti aktivaatiorintamia. Kiertoaktivaation syntymisen edellytyksenä on johtoradan yksisuuntainen toiminnallinen katkos ja aktivaation etenemisen on hidastuttava paikallisesti. Se voi syntyä eteisissä, eteis-kammiosolmukkeen sisällä tai normaalista poikkeavan ylimääräisen johtoradan myötä eteisten ja kammioiden välillä. Kiertoaktivaation laukaisee esimerkiksi sydämen lisälyönti. Aktivaatio etenee pitkin johtorataa. Osa aktivaatiosta johtuu normaalisti eteenpäin, osa kääntyy takaisinpäin pitkin aktivoitumatonta johtoradan osaa. Näin aktivaatio palaa alkupisteeseensä ja kierto alkaa alusta.